Pari askelta Kaisermühlenin metroasemalta Wienissä ja avaruuden hermokeskus avautuu silmien eteen. Tämä on se paikka missä kylmän sodan aikana keskusteltiin - rauhanomaisesti, mutta ehkä pinnan alla salamoiden. YK:n alaisen COPUOS:n koko ei valkene ennen kuin astuu turvatarkastuksen jälkeen suihkulähteiden koristamalle sisäpihalle. Paikka näyttääkin kylmältä sodalta: rakennukset juhlivat tänä vuonna 40-vuotissynttäreitään. Olen täällä Suomen valtion kutsusta, pitämässä puhetta huippuyksiköstämme ja avaruuden kestävästä hyötykäytöstä.
Kokouspaikan löydettyäni istun ruskeille nahkatuoleille Suomen delegaatin, Työ- ja Elinkeinoministeriön avaruusjuristi Jenni Tapion taakse. Pöydällä lukee Finland, paikka on Etiopian ja Ranskan välissä. Olo on jännittynyt ja ylpeä.
Puheet alkavat. Suurlähettiläs Pirkko Hämäläinen pitää Suomen virallisen puheenvuoron, missä hän painottaa, että Suomen erityisintresseihin kuuluu avaruuden kestävä hyötykäyttö. Muistakin perinteisistä avaruusasioista puhutaan, mutta kestävyys ja vastuullisuus on suosituin teema. Selvästikin huippuyksikkömme iskee kansainvälisen politiikan ja diplomatian ytimeen, vaikka tietääkseni huippuyksikkömme on maailman ensimmäinen juuri tämän alan tieteellinen aloite.
Vlasiator on maailman tarkin avaruuden olosuhteita mallintava simulaatio
Pelkään, että puheeni on liian yleistajuinen, paikallaolijat ovat kuitenkin avaruuspolitiikan konkareita. Aloitan häränsilmällä Kansainvälisen avaruusaseman ISS:n ikkunassa, ja käännän gramman maalihiukkasen liikemäärän kuvaamaan nyrkinkokoista kiveä iskemään auton tuulilasiin moottoritiellä. Diplomaatit eivät vähästä hätkähdä. Varmaankin millisekunneissa pamahtava tuulilasi on kylmän sodan veteraaneille ongelmana helpoimmasta päästä: auto korjaamolle ja taksilla jatkamaan neuvotteluja!
Tulee kuitenkin tunne, että huippuyksikkömme strategia herättää hyväksyntää. Jos avaruutta ajatellaan satelliitin kannalta, niin suurempia uhkia on kaksi: satelliitteja tappavat romu ja säteily. Romu voidaan jakaa kahteen, vanhaan jo olemassaolevaan romuun, ja uuteen, uusien satelliittien laukaisusta kertyvään romuun. Laukaisut ovat räjähdysmäisessä kasvussa, ja suuri osa niistä on kaupallisia piensatelliitteja. Meidän ehdotus on, että uutta romua ei pidä syntyä. Tätä varten tarvitaan radaltapoistoteknologiaa piensatelliitteihin, sekä tieteeseen perustuvaa säteilynsuojausta, jotta satelliitit kestävät pidempään vähentäen laukaisutarvetta. Näillä toimilla päästäisiin jo paljon parempaan tilanteeseen.
Yksi asia pistää silmään. Lähiavaruuteen keskittyvänä tutkijana on hienoa huomata, että YK:n korkeimman tason avaruuskeskustelu keskittyy nimenomaisesti maan lähiavaruuden tieteeseen ja tekniikkaan liittyvään politiikkaan. Ero on huomattava, nimittäin yleensä meikäläiset ovat altavastaajina verrattuna joidenkin mielestä kuumempiin avaruusaiheisiin, esimerkiksi eksoplaneettoihin tai pimeään energiaan. Tällä foorumilla olemme keskiössä ja teemme mielenkiintoista tutkimusta. Puhe sai paljon kiitosta ja delegaatiot olivat tyytyväisiä, että tieteemme liittyy juuri kestävään hyötykäyttöön.
Kaikenkaikkiaan hieno reissu, kiitos vielä Suomelle kutsusta!
COPUOS (The Committee on the Peaceful Uses of Outer Space): Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen alainen komitea, jonka tehtävänä on arvioida ulkoavaruuden rauhanomaisen käytön yhteistyötä, edistää tutkimusta ja tiedonsaantia sekä tarkastella ulkoavaruuteen liittyviä oikeudellisia haasteita.
Finnish all-female delegation (Minna-Mari Mourujärvi, Helena Virkkunen, Minna Palmroth ja Jenni Tapio)
Puheet simultaanitulkataan monille kielille, myös insinöörikielelle!