Olen Siina, toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Olen alun perin kotoisin Nurmijärveltä, ja nyt asun Helsingissä.
Kiinnostuin oikeustieteestä lukion toisena vuonna, ja siitä lähtien keskityin opiskelemaan aineita, jotka kannattaa kirjoittaa oikista ajatellen. Tsemppasin paljon kirjoituksiin, mutta pääsin lopulta pääsykokeella sisään. Kiinnostuin erityisesti juristien monipuolisista työmahdollisuuksista. Halusin opiskella alaa, jolla on valmistuttua valinnanvaraa ja ovia avoinna. Olin myös kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikuttamisesta.
Parasta on ollut uusien asioiden oppiminen ja erityisesti elämän eri osa-alueiden lainsäädännön ymmärtäminen. Olen myös tykännyt, että voin rakentaa juuri oman näköiset opinnot, eikä kaikkia kursseja tarvitse käydä muiden kanssa samanaikaisesti. Välillä olen voinut opiskella pelkkiä kieliä ja toisinaan taas vain oikiksen opintoja
Henkilökohtaisesti haastavin kurssi oli EU-oikeus, vaikka aihe kiinnostaakin paljon ja koin oppivani kurssilla ihan hyvin. Mukavia kursseja ovat olleet esimerkiksi esineoikeus, perhe- ja jäämistöoikeus sekä markkinaoikeus.
Oikiksessa on todella vähän läsnäoloa ja lähiopetusta verrattuna muihin aloihin, joten muutos ei ollut niin suuri. Tilanne on vaatinut kuitenkin suunnittelua sekä käytännön järjestelyjä, koska asun mieheni kanssa, ja meillä molemmilla on töitä ja opintoja. Etäopiskelu on ollut aika yksinäistä ja puuduttavaa, mutta opiskelukavereihin ja perheeseen yhteyttä pitämällä jaksaa paremmin, kunhan muistaa järjestää myös vapaa-aikaa.
Hankalaa on ollut, että opinnot seuraavat kotona joka paikkaan, kun opiskelupaikka on myös ruokailutila ja olohuone. Näin on vaikeampi vetää rajaa opiskelulle ja vapaa-ajalle. Toisaalta on ollut kiva lounastaa kotona miehen kanssa miltei päivittäin, eikä kampukselle kulkemiseen kulu aikaa.
Koen, että minulla on hyvät mahdollisuudet työllistyä mihin tahansa tehtäviin, oli se sitten julkiselle tai yksityiselle. Oikiksesta valmistuvien työllistymisprosentti on korkea, joten en ota sen suhteen kovia paineita. Haluan kokeilla eri juttuja löytääkseni oman paikkani.
Jatkoin ensimmäisen vuoden koripallon pelaamista vanhassa joukkueessani, mutta nyt toisena vuonna en enää töiden ja opintojen ohella ole ehtinyt sitoutua siihen. Sen sijaan olen käynyt kuntosalilla, lenkkeillyt ja satunnaisesti käynyt heittelemässä palloa. Mikäli kiireet jossain kohtaa hellittävät, niin menen mielelläni esimerkiksi pelaamaan koripalloa tai jalkapalloa ainejärjestön kautta.
Asuin ensimmäisen opiskeluvuoden vielä Vantaalla, ja viime kesänä muutin Helsinkiin. Tykkään kovasti Helsingistä opiskelukaupunkina. Täällä on hyvät mahdollisuudet urheiluun ja vapaa-ajan viettoon. Olen ollut tosi tyytyväinen asumisjärjestelyyni, ja myös moni opiskelukaveri on saanut opiskelija-asunnon ihan keskustastakin.
Varmaan sen, että täällä yliopistossa täytyisi olla jokin yli-ihminen. Täällä opiskelee ihan tavallisia ihmisiä ja meitä on joka lähtöön.
Tee itsellesi hyvä mutta inhimillinen suunnitelma, miten aiot valmistautua ja noudata sitä. Lue ajoissa ohjeet, mitä hakemisprosessissa vaaditaan ja toimi sen mukaan. Ylioppilaskirjoituksiin lukeminen on hyvää harjoitusta oikikseen, koska täälläkin on paljon itsenäistä lukemista ja asioiden opettelua. Tärkeintä on, että luotat itseesi ja omaan tapaasi oppia. Älä katso liikaa muista mallia, sillä jokaisella on oma tapansa omaksua uutta tietoa ja muistaa lukemansa. Muistaa myös järjestää vapaa-aikaa, nähdä kavereita, urheilla, syödä hyvin ja nukkua.
Olen Iiris, opiskelen oikeustiedettä Helsingin yliopiston Vaasan yksikössä, ja haalarit ovat bolognanpunaiset.
Oikiksia on Suomessa aika vähän, joten siinä mielessä kyllä! Vaasan yksikkö oli ykkösvaihtoehto sijainnin ja muiden etujen takia.
Kyllähän niitä hakijoita oikiksen puolella on, ja etenkin Helsingin päähän - Vaasaan hakee vähän vähemmän, mutta Vaasaan myös otetaan vain kourallinen porukkaa. Ei kuitenkaan kannata ajatella, että Helsingin yliopistoon on mitenkään mahdoton päästä. Itse olen aikoinaan jättänyt lukion kesken ja kirjoittanut vain neljä ainetta ennen todistusvalinnan uudistamista, joten todistuksellani mulla ei ole ollut mitään asiaa oikikseen. Täällä sitä silti ollaan! Pääsykoe on edelleen mahdollisuus, jonka kautta pääsee yllättämäänkin.
En tiedä mitään myyttejä, mutta levitetään vaikka Vaasa-propagandaa. Helsingin yliopistossa voi opiskella myös Vaasassa!
Aina kannattaa hakea. Kannattaa suunnitella hyvin, minne hakee. Suomenkielisen oikeustieteellisen kohdalla se on aika helppoa päättää hakea joka tapauksessa, sillä oikiksia on vain se viisi, eli yhtä monta kuin hakukohteitakin. Lisäksi käytössä on yhteinen pääsykoe, joten ei tarvitse valmistautua useaan pääsykokeeseen samaan aikaan.
Ja jos tuntuu, että Helsinki on kaukana kotoa, kannattaa ottaa käteen Suomen kartta ja katsoa, onko Vaasa lähempänä! Vaasasta löytyy juna-asema ja lentokenttä, ja bussit kulkevat moneen suuntaan.
Menin Etelä-Pohjanmaan opistolle oikislinjalle vuodeksi. Siellä hoksasin, että tämähän on minun juttu ja päätin hakea. Vaasan yksikkö muodostui ykkösvaihtoehdoksi, kun avopuoliso sai töitä Vaasasta. Pääsin sisään toisella yrittämällä.
Ajattelin että ajanhallinta olisi paljon vaikeampaa! Oikiksessa on aika helppoa olla, koska pakollisia opintoja on 160 opintopistettä ja opinnot on koordinoitu niin, että voi rauhassa tehdä ne järjestyksessä eikä tarvitse taiteilla päällekkäisyyksien kanssa. Positiivista on se, että Vaasassa opinnot ovat todella kaksikielisiä ja toisen kotimaisen taito kehittyy tekemättä mitään. Negatiivista on se, että ruotsinkielistä tenttikirjallisuutta on todella vähän ja se vaikeuttaa ruotsiksi suorittamista, mikäli suorittaa tutkintoa kaksikielisenä.
Itsehän en opiskellut lukiossa juuri yhtään, vaan luotin läsnäoloni hurmaavuuteen. Omasta näkökulmasta katsottuna yliopistossa pitää siis tehdä paljon enemmän. Aloitin itsenäisen opiskelun opettelemisen vasta avoimen yliopiston kursseja suorittaessa. Ei ollut liian myöhäistä oppia!
Elämää on myös opiskelun ulkopuolella, mutta kannattaa oppia aikatauluttamaan opiskelu hyvin.
Kuka tahansa voi pärjätä yliopistossa, jos ala ja ajankohta on oikea. Kaikki ei ole valmiita lukion jälkeen suoraan yliopistoon, ja se on ihan ok.
Vaasassa meillä on joidenkin opintojaksojen aikana vapaa-ehtoisia opintopiirejä. Ehkä paras tuki Vaasassa on se vertaistuki - meitä on täällä aika pieni porukka ja Alla med-henki, ja porukkaan on tosi helppo päästä mukaan.